Viimeistä viedään!

"Nyt hihnalle laukku ja viimeinen kuppi naamaan. Kohta pilvien päältä, voin muistaa tämän maan.  Ei mulla ole tarkkaa suuntaa, mä menen minne sattuma johtaa. Mulla mukana kuvat, mutta katseet eivät kohtaa. --  Sydän huutamaan jää joka hetkeen, mutta tartun niihin muistoissa. Vaikkei tavattais koskaan, kaikki kulkee mun matkassa.."
-Haloo Helsinki! - Maailman toisella puolen


Hei taas!
    Tuohon on aika hyvin tiivistetty tämän hetkiset fiilikset, paitsi, että oon oikeasti paljon hermostuneempi, väsyneempi, surullisempi, hermostuneempi vielä kerran..pää sekoaa; 23 päivää jäljellä!!  En mä vielä voi tulla takaisin.. en voi. En oo ehtinyt vielä mitään ja olisi kaikkea kivaa tekemistä ja ja ja. Mutta kun ei, pakko se on.  Mihin tää vuosi oikein on kadonnut? :(
      .. Mulla ei ole edes halua kirjoittaa mistään mitä olen tehnyt, kun tulee jo valmiiksi ikävä tätä paikkaa. Mutta kerron nyt kuitenkin. Tuossa pari viikkoa sitten julkaisin tänne videon, koska en siis vielä ollut aloittanutkaan tämän päivityksen kirjoittamista. Siinä tuli lähinnä puitua yleisiä fiiliksiä vuodesta ja kotiinpaluusta, joten nyt täytyy sitten kertoa koko kuukaudesta.

    Ensin kuitenkin pyydän anteeksi kaikilta niiltä, jotka yrittivät tämän päiväisen maanjäristyksen takia ottaa yhteyttä; kännykkä unohtui kotiin. Elossa ollaan, emmekkä me oikeastaan koulussa edes tunteneet koko järistystä. Yhdessä kaupungin koulussa oppilaat lähetttiin kotiin ja osassa siirryttiin evakkoon ulos, mutta meillä päivä jatkui ihan normaalisti. Meillä on täällä oloni aikana tapahtunut noin 5-6 maanjäristystä, kaikki pohjoisessa, ja osa on ollut myös vakavia. Viime viikkoisessa kuoli 6 ja haavoittui monia ja tämän päiväisessä kuolonuhreja on ollut 16 ja edelleen on kateissa 5. Vaikka toki on itse iloinen, ettei juuri tänne osunut järistyskeskus, on surullista kuulla kaikkia näitä uutisia muualta italiasta. Sitten, noin viikko sitten yhdessä koulussa etelässä räjähti vielä pommi, jossa kuoli yksi 16-vuotias tyttö, ihan hirveää. :( Ja nyt vielä suomessakin joku päätti alkaa ammuskella, mikä hemmetti tähän maailmaan on mennyt.

No joka tapauksessa, kerron nyt tästä viimeisestä täydestä kuukaudestani täällä.. Varoitan jo heti alkuun, että olen ottanut paljon kuvia, suurin osa hyvin ruokapainotteisia, sillä alkuperäinen idea oli tehdä tästä ruokapostaus. Kas ollakkaan, en sitten ikinä sellaista tehnyt, joten nyt saatte sitten vaan ihailla kaikki mun otoksia. :)
   Kuukauden alussa meidän isovanhemmat lähtivät kolmeksi viikoksi Unkariin (josta isoäiti on kotoisin), joten me jäimme heidän talonvahdeikseen. Koska kyseinen talo sijaitsee vain n. 300 metriä minun ja vanhimman host-siskoni koulusta, menemme sinne kolmena päivänä viikossa syömään koulun jälkeen. Nyt kuitenkin meidän piti toimia kokkeina; ihan hyvin pärjättiin. :D No mutta onneksi he sitten kuitenkin palasivat takaisin, sillä mä en tiedä kuinka kauan meidän pöperöitä oltaisi jaksettu syödä. Sitten mä sain myös tuliaisia; ensivuoden Budapest-kalenterin ja korvakorut, joissa roikkui aidot chili-pippurit. Ne on just makeet;

Nää on tosi hauraat, ja oon varma, että  rikon ne vielä vahingossa jossakin vaiheessa.

      Nyt me ollaan käyty myös tosi paljon elokuvissa; vaikka sanoinkin, etten mene katsomaan Hunger Gamesiä italiankielellä, niin totta kai se tuli tehtyä. Oli myös tosi hyvä, jos jätetään huomiotta se kamala dubbaus. Sitten tottakai ikuisena Tim Burton-fanina kävin katsomassa myös Dark Shadows-leffan ja petyin pahasti! Oli todella huono ja sekava; tuntui, ettei tarina alkanut milloinkaan ja kaikki mahdolliset tietokonetekniikat oli ängetty mukaan. Huono, huono. Ja tottakai ärsytti myös dubbaus. Palattuani käyn katsomassa kaikki elokuvat, jotka olen missannut täällä ollessani.
   
    Ihan teidän iloksenne tuossa yksi päivä vein kamerani kouluun ja otin vähän kuvia teille sieltä. Valitettavasti en saanut otettua paljon, mutta toivottavasti näistä näkyy jotenkin. Koska mulla on eri lukiolla italian tunnit iltapäivisin, sain myös otettua kuvia sieltä ja siltä reitiltä, jonka taitan yleensä jalan tai polkupyörällä. Luultavasti mä vien kuitenkin kameran uudestaan viimeisellä, eli ensi viikolla, kouluun, joten näytän sitten enemmän. Meillä koulu loppuu täällä 9.6, joten 11 päivää!

Sisäpiha. Kuvassa näyttää ankeelta, koska itseasiassa se on otettu vielä kun kevät teki tuloaan.  Vaikka onhan toi kyllä aika ankea. :)

Meidän ihanan iloiset käytävät.

Ei ole oma luokkani. Kyseiseen menen joka lauantai. Jokaisessa luokassa on tuollaiset kätevät suuret ikkunat, jotka saa auki helteellä.

Näkymä edellisen luokan ikkunasta. Tuolla tien toisella puolella  on Ticino-joki, eli ollaan aivan sen vieressä.

Vielä edellinen luokka. Kaunista etten sanoisi, varsinkin toi betoni. :) Ton sinisen häkkyrän tarkoitusta  en tiedä, mutta ilmeisesti se pitää meidän seinät kasassa, näin luulen.

Oma luokkani on tuo vasemman puoleinen noiden puiden välissä.

Kuva parkkipaikalta. Toi on siis tollainen ihana betonihäkkyrä.

Näkyy huonosti, mutta tässä on se toinen lukio, missä opiskelen italiaa kolme kertaa viikossa.

Matkan varrella sinne on tollanen kiva pikku joki.

Tossa heti kurvan jälkeen sijaitsee juna-asema.

Siinä vieressä sijaitsee sellainen hylätty tontti, jossa vilisee kissoja.

Tää kuva on otettu kanssa aikaisemmin keväällä, jolloin täällä oli vaaleanpunaista.

   Äitienpäivänä ei tehty mitään sen erikoisempaa, mutta oman äitini pyynnöstä tein host-mamalle lettuja. Kaikki on ihan innostuneet mun kokkaamista ruuista; pinaattiletut, letut, yksi kasviskeitto, pullat yms. Nyt on luvassa vielä perunamuussi ja lihapullat, kiisseli, karjalanpiirakat ja lohikeitto. :) Lisäksi meitä odottaa vielä iso urakka, sillä nämä reseptit täytyy kääntää italiaksi ja toki mäkin haluan joitakin reseptejä viedä kotiin. :)

Näitähän tosiaan syötiin sitten hillon ja nutella kanssa. Tehtiin myös suolaisia versioita juuston ja prosciutton kanssa.

Viisi kiloa Nutellaa.. Toi purkki on siis oikeasti pään kokoinen . Toi ei kuitenkaan ole vielä  mitään verrattuna niihin jättipurkkeihin; järjettömän kokoisia!

Täällä kahvi tehdään sitten tälläisillä vempaimilla. Kahvia tulee siis erittäin vähän, mutta sitä juodaankin vain pieni kupillinen kerrallaan. 

   Taisin eräässä päivityksessäni kirjoittaa siitä, että kävimme eräissä italialaisissa häissä. Koska kyseessä oli pieni tilaisuus, vain lähin suku pääsi paikalle. Nyt, pari viikkoa takaperin hääpari päätti järjestää ystävilleen lounaan, jossa sitten ilmoittiin naimisiinmeno. Mekin toki pääsimme uudestaan paikalle, ja juhla järjestettiin jossakin metsän keskellä sijaitsevalla talolla. Täällä hieman kuvia;

Tää metsä oli ihan valkoinen, koska sellainen puu kuin poppeli, levittää ilmaan tollaista siitepölyhöttöä.

Poppeli

Pikkuprinssiviiniä!

Riisipelloille on noussut vesi. Mun harmikseni nää on aika kaukana, en voi ottaa kuvia. 

         Pari viikkoa sitten meidän asuinalue järjesti yleiset siivoustalkoot, ja meidän perhe tietenkin osallistui siihen. Ainoa vaan, että paikalle olimme vain me. Katsottiin siinä sitten tuimasti naapureita, jotka tuli ja meni autoillaan. Kukaan ei kuitenkaan uskaltanut sotkea, koska oltiin niiden roskajuttujen luona valvomassa. Mutta siistiä tuli. :)
       Sitten tämä kaupunki jossa asutaan, Torre D'isola, järjesti keväänjuhlan, johon mentiin tuttavien kanssa syömään. Ilma ei kuitenkaan ollut kauhean keväinen, alias vettä tuli taivaan täydeltä. Syötiin kuitenkin ihan ok hyvin ja kierreltiin vain ympäriinsä. Haluaisin laittaa tänne kuvia, mutta oma kamerani unohtui kotiin ja en ole vielä ehtinyt siirtää kuvia perheen kameralta koneelleni.
       Tottakai ollaan myös käyty syömässä muuallakin, tällä kertaa Sagra nimisessä juhlassa. En tiedä muistatteko, mutta jossakin blogitekstissä syksyltä kerroin "Sagra Della Castagna" nimisestä tapahtumasta, joka oli juhla kastanjoiden kunniaksi. Tämä Sagra oli kuitenkin vain yleisellä tasolla juhla, jossa syötiin, tanssittiin, pelattiin..jne. Vaikka se kestikin lauantaista maanantaihin, menin ainostaan lauantaina, sillä sunnuntaina me olimme Torinossa (kerron siitä seuraavaksi) ja maanantaina jäin kotiin, kun muu perhe suuntasi sinne.

Tanssilava vielä tyhjillään. Bändi soitti ties mitä valsseja ja latotansseja.

Paikalla oli tottakai pelikoju.

Bändi

Pimeä kuva; vasemmalla pomppulinna, edessä katosalue, jossa syötiin.

Sitten viime sunnuntai vietettiinkin Torinossa. Alunperin suuntasimme sinne host-maman työn takia, sillä hän työskentelee Paviassa jossakin kulttuuritoimistossa. Pavia ja Torino ovat tehneet tälläisen projektin koskien Po-jokea, joka menee Torinon läpi. Periaatteessa he ovat etsineet tarinoita ja ihmisiä liittyen tähän jokeen ja esitelleet sen historiaa ja kulttuurellista merkitystä. Ja sunnuntaina Torinossa tämä projekti nyt sitten esiteltiin yleisölle.
    Ennen tänne menoa host-mama kysyi jos haluan mennä uimaan kyseiseen jokeen, mutta kieltäydyin kunniasta. Paikalle minulle kuitenkin selvisi, että kyseessä oli jokavuotinen "hyppy", joka järjestetään, koska halutaan edistää Po:n puhtautta, jotta jonakin päivänä se olisi uimakelpoinen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että siinä nyt uiva sairastusi jotenkin vakavasti. :) Paikalla oli sitten suurimpien lehtien ja uutisten toimittajia ja mä sain leikkiä paparazzia kamerani kanssa. Jo samana päivänä mun host-perheestä oli sitten kuvia lehdissä uimassa tuolla.
    Tämän jälkeen menimme sitten läheiseen puistoon kahvilaan, jonka jälkeen lähdin tekemään yksin kierroksen kaupunkiin. Olen käynyt Torinossa kaksi kertaa ennenkin, mutta edellisellä kerralla se ei ole tehnyt vaikutusta. Kuitenkin tällä kertaa auringossa koko paikka näytti upealta.
     Sitten noin klo. 17 aikaan alkoi host-maman työesittely ja menin kuuntelemaan sen. Kotiin saavuimme sitten vasta puolen yön aikaan. Hieman väsytti, mutta minun piti vielä tehdä suihku. Pahaksi onnekseni huomasin myös palaneeni, sillä pääsimme myös retkelle kanooteilla ja veden äärellä muutun keitetyksi ravuksi. :)

Ja nyt ollaan taas koulussa. jesh. Mutta tosiaan puolitoista viikkoa jäljellä. Nyt lauantaina meillä ei ole koulua, koska on feste della repubblica, eli tasavallan juhla. Tästä syystä me suunnataankin luultavasti merelle perjantaina. :)
        Mutta nyt adios, buona notte!
Sofia